Japanilaista byrokratiaa

Takeshi oli edellisenä iltana infonnut, että tulkaa yhdeksäksi aulaan, niin saatte kierroksen asuntolasta. No mentiin alas, mutta ketään ei näy...Yohei (asuntolan toimiston henkilökuntaa, puhuu myös englantia!) käveli ohi ja naureskeli kipsiä, että olet sä jo ehtinyt =), mutta ei ottanut kantaa kun kysyimme infotilaisuudesta. Ilmeisesti asuntolan henkilökunnalle ei ollut asiasta kerrottu, vaan infotilaisuuden piti tapahtua heidän mukaansa iltapäivällä, jolloi meidän piti Takehsin mukaan olla tekemässä alien registerationia. No lopulta asia selkisi ja info alkoi n. 40 min myöhässä. Yohei kertoi, mitä tehdä kaikille niille pelottavan näköisille kaavakeille, joita meille oli lykätty käteen kun saavuimme asuntolaan. Käytiin myös kiertämässä asuntolaa ja nähtiin kuntosali (tosin hyvin pieni ja vanha sellainen) ja music roomit. Innostuin heti pianosta ja kunhan saan käden kuntoon, käyn sen varmasti testaamassa.

Tänään käytiin siis myös rekisteröimässä itsemme alieneiksi, kuten iiro siitä hienosti sanoi =). Saatiin myös väliaikainen paperi mitä näyttää, jos poliisisetä tulee kyselemään, että mitäs teet täällä. Toimisto oli aika hetkinen paikka. Käveltiin vaan jostain tiskin vieressä olevassa pienestä aukosta sen taakse ja huudeltiin että "sumimasen...". Sieltä tulee sitten pari setää jotka antaa meille laput täytettäväksi ja ottaa meiltä passit. Takeshilla oli jotain luentoja, joten toinen tuutori Ryukokusta ohjasti meidät toimistoon. Ongelmana oli kuitenki se ettei uusi tuutori puhunut lainkaan englantia (mikäköhän järkevä idea lienee tässä ollut takana), joten ongelmakohdista ei oikein voinut kysäistä keneltäkään. Onneksi mukana oli myös edellisenä päivänä tulleita vaihto-oppilaita Venäjältä, joiden kanssa selvitettiin asiat. Toimiston henkilökunnasta kun ei kukaan oikein taaskaan osannut englantia. Vähän tuli Takeshia ikävä. Tämän jälkeen jonotettiin terveysvakuutusta. Onneksi saimme mennä luukulle kahdestaan Sinin kanssa, koska en tosiaan käteni takia pysty täyttämään yhtään lomaketta (hontouni arigatou, Sini-chan!). No vihdoin tämä hässäkkäkin oli ja lähdettiin marssimaan takaisin juna-asemalla ja asuntolaan. Tosin kävelessämme jonkinlaista ostoskatua, porukka hajaantui katselemaan kaikenlaisia mielenkiintoisia pikkukauppoja. Löysin myös yhdestä lelukaupasta ylisöpön Muha-pehmolelun, Ocha-ken-sarjasta ("teekoirat"). Maksoikin vain pahaiset 680 yeniä (4,75e), joten se tarttui nopeasti mukaan. Kaupan yläkerta oli täynnä palapelejä (!), joita en kaikkia edes jaksanut vielä selata, mutta onhan tässä vielä aikaa =).

Kawaii Muha

Löysin myös vihdoin koululaukun. Asuntolan vieressä olevan ostoskeskuksen valikoima oli yllättävän laaja ja nahkainen Niken olkalaukku tarttui mukaan. Eikä edes maksanut omaisuutta. About 6000 yeniä eli 40 euroa. Suomessa olisi varmaan tuplahintainen.

Laukku

Sitten Kinshon (paikallinen Citymarket) kautta kotiin syömään ja nukkumaan.