Huhhuh, jalat rikki....

Elossa ollaan, ja kutakuinkin yhtenä kappaleena =). Lento oli aika...mielenkiintoinen. Nukkumaan en pystynyt mutta kattelin jännän japanilaisen shakkimurhamysteritrillerin. Ruoka koneessa oli parempaa kun mitä odotin. Ja miniruisleipä oli tottemo kawaii!

Söpö miniruisleipä

Nähtiin kanssa filmi siitä, mitä pitää tehä sitten kun ollaan laskeuduttu. Tosiaan piti mennä ekaks näyttää passi ja viisumi ja sen jälkeen otettiin sormenäljet ja valokuva (varmaan tosi fresh tuli 9,5h lennon jälkeen) sellasella hienolla laitteella. Että laita etusromet tähän ja katso tohon keskelle. Sitten saatiin laukut ja mentiin tullin läpi. Tullimies puhus HYVIN huonoa englantia ja jumalattoman hiljaa, joten sai kokoajan kysellä, et sori mitä sanoit. Ja se kehtas vielä olla hyvin huvittuneen näkönen ja yllättynyt kun sanoin olevani yliopisto-opiskelija...Minkä näkösiä yliopisto-opiskelijat muka oikeen on? Onneks se nauro Sinille yhtä paljon =).
Takeshi (tutori) oli meitä kentässä vastassa ja tunnisti meidät heti kun käveltiin aulaan. Which is scary. Sieltä oli taksikyyti asuntolaan, jonka yliopisto ystävällisesti makso. Taksikuski oli hauska pikkumies, joka vaan ilmesty siihen yhtäkkiä, sano et nyt mennään, tarttu Sinin matkalaukkuun ja lähti juoksemaan, joten kai sitä piti juosta perään.
Ajomatka kesti n. 1,5h mutta tuntu pidemmältä, koska maisemat ei oikeen vaihtunu. Mentiin vaan semmosta highwayta ja välillä jostain ihme porteista, jotka piipitti (varmaan joku verotushässäkkä) ja ympärillä oli sellaset korkeet meluvallit, joten taloista näky vaan ylimmät kerrokset. Ja kun tiet meni muutenkin muutaman metrin maantasosta, niin ei kauheena voinu hypettää maisemista.
Oli muuten tosi kuuma, ja on vieläkin. Sellaset vaivaset 30+ astetta ja kun siihen lisätään vielä ilman kosteus, niin nam...Toivottavasti kohta viilenee, koska tänne oikeesti alkaa sulaa pikkuhiljaa.
Kun päästiin asuntolaan, meille tungettiin vaan avaimet käteen ja oltiin että no "run around". Vietiin kamat huoneisiin ja lähettiin ettimään ruokaa ja kauppaa. Ekaks saatiin todeta, että aika halpaa on. Joku 60-70% suomen hinnoista. Toisekseen kukaan myyjistä, missään kaupassa ei puhu englantia. Ei edes mäkkärissä. Miten se on mahollista kun kauppakeskus sijaitsee kuitenkin vaan 50m asuntolasta? Tultiin takasin asuntolaan ja mentiin Sinin huoneeseen tutkimaan "aarrearkkua". Sini oli tosiaan löytänyt kaapistaan jumalattomasti kaikennäköstä kamaa, kuten riisinkeittimen ja jotain keittiövälineitä, astioita, yms. joten ei tarvinnukkaan tyhjentää koko supermarkettia.
Sitten alkokin jo olla sellanen fiilis et suihkuun ja nukkumaan, kiits.

Tänä aamuna kokoonnuttiin muitten tulokkaiden (yht. 6) kanssa student loungeen ja käytiin läpi jotain asioita. Siitä lähettiin kattelemaan kampusta. Takeshi näytti missä meiän tasokoe on ja mistä löytyy ruokalat ja kirjasto. Käytiin syömässä jossain pikkusessa ruokalassa missä oli hirveesti kaikkia annoksia, minkä kanjeja ei osattu lukea, joten vaan osotettiin ja "kore o kudaisai", hyvää oli ja maksokin alta 5e, enkä edes jaksanu kaikkea syödä. Puikoilla syöntikin onnistu ihan hyvin =). Sen jälkeen käytiin kattomasta kuuluisaa "shrineä" (pyhäkkö) nimeltä Sasuke Inari jinja. Oli hienoja kitsune (kettu) -patsaita. Ja oli ne portitki ihan vaikuttavia. Pitää käydä kävelemässä toi reitti kunhan ehtii.

Pyhäkkö

Porttireitin alkua

Tämän jälkeen mentiin junalla Kiotoon ja käytiin mangakaupassa ja polkupyöräkaupassa. Ite oisin ehkä mieluummin menny johonkin isoon ostoskeskukseen, missä ois saanu vapaasti kiertää, ja ehkä kysellä niistä puhelimista ja liittymistä. Mut kyllä sitä vielä ehtii. Sit takasin asuntolaan ja ruokakauppaan. Löysin myös hienot hello kitty sandaalit ja paidan (mistä tähtiä, yllätys, yllätys). Yllättävän vähän menny tähän mennessä rahaa. Ostin kans tänään pullon sakea, mut se on vielä korkkaamatta. Katotaan jos huomenna innostuis ryyppäämään, ku maanantainaki on vielä joku pyhäpäivä, niin tarvii vasta tiistaina olla edustuskunnossa =).
Ja, mata ne~.