Kokeet ohi!

Noniin kuukauden tauon jälkeen saadaan taas uutta tekstiä ulos =). Sori kaikille on ollu vähän hässäkkää ja mietittävää yms. Japanissa jo 2 kuukautta vierähtäny ja kyllä tä tuntuu jo melkeen kodilta. Varsinkin kun on noita tyyppejä piristämässä. Se on ihan uskomatonta millasta läppää noilta muutamalta lähtee ja sit vielä kun siihen saadaan hiukan alkoholia mukaan ni ei juma meinaa henki lähtee nauraessa. Karaokessa ja nomihoudaissa on tullu juostua ihan kiitettävästi, mut on sitä opiskeltukin. Käytiin muutama viikko sitten jopa luokkaretkellä tosi siistissä temppelipaikassa nimeltä Daigoji. Se on kuulemma tosi hieno ruskan aikaan. Täällä tosiaan alkaa nyt vasta kylmenemään ja puut kellastumaan, kun taas kuvista päätellen Suomessa on jo jossain lunta (kuten Saviksessa). Se onki sitten ehkä ainoo asia mitä sieltä paikasta kaipaan =). Mutta Daigojista muutama kuvatus.

Temppelin sisäänkäynti

Joe ja puhelin missä telkkari
(joku hienonhieno ostostv:n korvike menossa)

Haluu kans tälläsen tulevalle takapihalle =)

Tupa ja perunamaa
(ei vaan, jotain temppelirakennuksia)

Korkein ja vanhin temppelirakennus

Kamut

Will, Usui ja Yami

Minitemppeli

Tänään oli viimeinen midterm koe. Niitä oli tässä viime ja tällä viikolla ihan kiitettävästi joka lähtöön. Iso koe meni muuten hyvin paitsi kanjien osalta löi ihan tyhjää. Ite kanjikokeesta en ees mee arvailemaan mitään (koita sit opiskella 113 kanjia 6 tunnissa DX). Luetun ymmärtäminen oli helppo kuten olettaa saatto, mutta se oli ehkä mukavin kaikista. Ja tänään oli sitten kuuntelu joka oli hyvin kummallinen. Varsinkin osiot missä piti päättää onks lause oikeen vai väärin. Kun mun mielestä niitä asioita ei siltä nauhalta ees tullu missään vaiheessa. No anyways tulosten perusteella pitäis kyllä päästä seuraavalle tasolle, ellei jopa hyppäämään yhtä tasoa yli. Koska pärjään yleensä jopa paremmin kun Joe, joka on lukenu japania pari vuotta enemmän. Sillä ei vaan sanasto ja kielioppi oo hallussa.

Siniä nään harmittavan vähän, kun se tosiaan muutti sinne Mamiyaan asumaan, ja sinne on täältä joku 1-1,5h ja matkakulujakin tulee joku tonnin verran. On meillä sentään keskiviikkosin aina yhteinen puolitoistatuntinen =). Aina kun sinne jaksaa raahautua (läsnäoloa kun ei oo pakollinen, yllättäen...). Tuntuu olevan nyt vaan jonkun sortin motivaation puutos, koska koulu tuntuu tosi turhauttavalta. Englanninkielisten tuntien taso on jotain kuudennen luokan tienoilla, mikä on tietysti mukavaa sitä yliopistossa pääaineena opiskelevalle, ja japanintunnit tuntuu välillä vähän turhan ala-aste flashbackeilta. Mutta ehkä se tästä kun joulu tulee. Se piristää aina. Meillä on jopa parin viikon joululoma ja ollaan porukalla mietitty josko lähtis käymään jossain. Joko Tokiossa tai Hokkaidossa (lunta <3).>

Sitten japanilaisista ötököistä. Hyttyset vielä sietää, vaikka pinna alkaa lyhentyä aina joka pureman myötä, koska taidan olla näille hyttysille jopa hiukan allerginen. Puremat kun saattaa kutittaa ~viikon ja häviää jossain kolmessa (murrr!). Ja sitten hämähäkit. Hämähäkkien EI kuulu PURRA. Heräsin yks aamu siihen että kyynärpäätä ja reittä kutitti ihan hitosti ja molemmissa oli ihanat puremajäljet. Ja sitten ku ne ei vielä ole mitään ihan pieniä. Varsinkaan temppelialueilla. Päätettiin Joen kanssa yks ilta lähteä kävelemään Inari Jinjan porttipolku läpi. Kaikki meni hyvin siihen saakka kunnes huomattiin, että niistä porteista roikkuu aivan helvetin isoja otuksia. Ja kun jotkut niistä on vielä niin matalia että ottaa päähän kiinni, niin juostiin kohtuu lujaa kumarassa takaisin pyörille ja poljettiin kotiin. Never again, kthxbai. Kai niihinkin tottuu jossain vaiheessa, mutta mua ei kyllä ikinä saa lämpimällä ilmalla metsään tai mihinkään missä niitä vois lymyillä....blägh.....

Pari viikkoa sitten oli vihdoin meidän asuntolan tervetuliaisbileet (ei mitenkään myöhässä =) ). Oltiin ihan varmoja, ettei niistä olis tiedotettu mihinkään ja siellä olis pelkästään tän asuntolan porukkaa. Mutta onneks oltiin väärässä. Yllättävän paljon ihmisiä lopulta ilmaantu ja virallisten tervetuliaishässäköiden jälkeen oli alakertaan järjestetty tanssilattia, joka takas että niistä tuli tähän astisista koulun bileistä parhaat. In your face Kaikan ja Omiya! Jotkut vaihto-opiskelijat oli jopa valmistanu pieniä esityksiä juhlia varten ja paras niistä oli ehdottomasti kun Won gi soitti ja laulo X-Japanin Tearsin. Illan päätteeks oli vielä ihan pakko lähtee karaokeen, jonne saatiin myös alakerran "isännöintitoimistossa" työskentelevä Yo-hei mukaan. Jätkällä muuten jumalattoman hyvä ääni ja soittaa jotain viittäkymmentä eri soitintaki (en mitenkään kade tai mitään). Kello oli taas jotain kuuden-seittemän tienoilla kun vihdoin raahauduttiin nukkumaan. Loppuun vielä kuvia.

Tervetuliaisjuhlaposteri

Tunteella =)

Viime lauantaina oli Sergion synttäreiden juhlistusta. Oikeesti ne on vasta huomenna (19.11.!), mutta lauantaina mentiin tosiaan nomihoudaihin, karaokeen ja vielä klubille. Porukasta löytyi myös toinen suomalainen ja meillä oli aika hiton hauskaa. Kuten arvata saattaa oltiin myös ekat ketkä iski lasit pöytään ja tilas seuraavaa drinkkiä. Jotain kuviakin illasta saattaa blogiin eksyä. Karaokesta löytyy myös pari videopätkää, mutta niitä ei mun elinaikana tuu kukaan näkemään =). Pitää vielä saada se karaokereissu aikaseks Sinin kanssa.

Minä ja Jenni

Mitähän laulais seuraavaks...Rasmusta...?

Minä ja Joe ja Angela Akin This Love ;)

Tunteella taas kerran

Mitä enemmän meen pyörällä kouluun, sitä varmemmaks tuun siitä, ettei ykskään näistä tyypeistä pääsis Suomessa inssistä läpi. On tosi lähellä etten rupee välillä kiroomaan suomeks näitten idioottien perään. Itseasiassa autoilijat, pyöräilijät ja jalankulkijat on kaikki yhtä pahoja. Autoilijat ei ota pyöräilijöitä huomioon ollenkaan, toiset pyöräilijät tekee aivan mitä sattuu eikä todellakaan noudata mitään liikennesääntöjä vaikka autotiellä ajeleekin. Jalankulkijat taas hyppii eteen miten sattuu, eikä väistä vaikka näkiskin, että oot pyörällä tulossa. Tuijottaa vaan tyhjällä ilmeellä. Ei voi tajuta. Oon menny jo laskuissa sekasin miten monta kertaa oon meinannu törmätä millon mihinkin. Mutta onneks on nopeet refleksit ja hyvä tasapaino =). Pitää ottaa vielä pyörästä jokunlainen edustava kuva ja läntätä tänne niin saatte ihmetellä sitäkin.

Mutta nyt alan kokkailemaan kanakeittoa, kylmenneen sään kunniaksi. Haski

Nomihoudai ja klubitus

Hohhoi. Tuntuu kun nä päivät vaan lipsuis menemään eikä oikeen mitään ehdi tehä, vaiks hirveenä on koko ajan jotain ohjelmaa ja joka paikkaan pitäis keretä. Mitäs uutta..? Sain keskiviikkona vihdoin kännykän, ja vaikka Sini olikin blogiinsa kirjottanut, että oli hirvittävän vaikeeta ja kesti kauan, niin mun osalta se kävi todella helposti. Liekö syy ollut Won Gi:ssa, joka ystävällisesti lupautu tulemaan mun kanssa Softbankiin sitä ostamaan. Puhelin itse makso 23 000 yeniä (hiukan alle parisataa euroa) ja liittymä maksaa ~1000 yeniä/kk (~7e). Puhelut ja viestit Softbankin välillä ilmasia klo 01.00-21.00. Eikä toisiinkaan liittymiin soittaminen kallista oo. Puhelin on vielä hyvin hieno turkoosi ja sain Joelta siihen hienon Soul Eater-kännykorun (<3), joten me is very happy.

Oon kokannu jätkille (Joe, Won Gi, Sergio ja Sam) muutaman kerran suomalaista ruokaa, ja ne on tykänny tosi paljon. Parasta oli kuulemma spagetti ja jauhelihakastike =). Ja viime perjantaina syötiin alhaalla isossa keittiössä Matt:in tekemää ruokaa, lasagnea ja jotain perunamössöä. Ihan hyvää, muttei mitään ihmeellistä.

Pystyn tällä hetkellä käyttämään alakerran aulan internettiä, koska huone on suoraan sen yläpuolella. Kun muut ajetaan pois sieltä kaheltatoista, ni mä voin surffata vaikka koko yön =). Joskus vartija muistaa kyllä katkasta sen jostain, mut useinmiten ei...Oma netti on tulossa ens perjantaina, joten sitä odotellessa. Joe meinaa ostaa wlan reitittimen ja leechata mun netistä. Ei tietenkään ilmaseks, joten halvemmaks se tulee mulle.

Sergio kyseli viikolla, josko kukaan haluis lähtee klubille perjantaina. Tottakai olin heti ihan innoissani et tanssimaan, tanssimaan, ja kun Joen ja Won Gin suunnitelmat Tokion reissusta peruuntus, olin ihan hypersuperenerginen koko perjantain. Won Gi ei sitte kuitenkaan lähteny, joten meitä oli Sergio, minä, Joe ja kaks muuta tyyppiä Sergion koulusta. Mentiin eka nomihoudai-paikkaan, missä siis saa juoda niin paljon kun kerkee pirun halvalla. Multa (koska oon tyttö ja juon vähemmän (suckers XD)) se makso 1200 yeniä (~9e) ja pojilta 1600 (~11e). Ja drinkit oli ihan pirun hyviä. Hedelmädrinkkejä löyty joka laatua, kuten vadelma, mansikka, kiivi, omena, persikka, ananas, yms....Ja tän lisäks sai vielä kaikennäköstä muuta. Paikasta sai myös pirun hyviä ranskalaisia ison lautasellisen kolmella dipillä. Sekin makso joku 4 euroa, joten sinne uudestaan ja tätä lisää.
Kahden tunnin jälkeen lähettiin etsimään "The World"-nimistä klubia, joka pienellä harhailulla ja ystävällisten katusoittajien opastuksella lopulta löyty. Sisäänpääsy 3000 (paitsi jos oli ulkomaalaiskuponkeja niin 2000) ja lokero 300 yeniä. Ei kovin halpaa, mut oli se sen arvosta. Illan teemana oli hip hop ja live-esiintyjinä jotain dj:itä ja rap-artisteja kenen nimistä ei oo kauheena hajua. Mut kivaa oli ja Joekin oli ihan messissä, vaiks ei ennen klubilla oo käynykään. Joskus kolmen aikaan lähettiin menemään, kun alko tulla rap jo korvista.
Käytiin mäkkärissä haukkaa pikaseen syötävää ja sieltä kolmeks tunnin karaokeen, kunnes eka junat alko kulkee. Karaoken laulu suju paremmin kun viimeks, johtuen ehkä siitä et olin vähemmän väsynyt enkä enää kännissä. Minä ja Joe vedettiin hienosti loppuun saakka, kun muut alko jo hyytyä. Junamatka takasin oli tosi hiljanen, kun kaikki oli pirun väsyneitä.
Oltiin takas asuntolalla joskus puol kasilta aamulla ja sit suoraan nukkumaan. Heräsin about neljän aikaan ja soitin Joelle uudella hienolla puhelimella ja kysyin josko sillä ois nälkä. Se oli kuullu et jotkut oli kokkailemassa karaoke huoneessa ja koska ilmanen ruoka kelpaa aina, niin sinne. Loppuilta meni sit mukavasti siellä.

Tänään oisin halunnu lähtee käymään Inari Jinjassa ja kävellä vihdoin sen porttireitin, mut Joen flunssanpoikanen pahentu täyskasvukseksi, joten jätettiin väliin. Pitää katella jos ens viikolla olis aikaa. Huomenna ois tarkotus lähtee Sinin kanssa Kiotoon shoppailemaan vaatteita ja muutama synttärilahja Joelle, Sinille ja Henkalle. Saa nähdä mitä muuta tarttuu mukaan ja miten budjetti kestää...

Nyt koitan mennä nukkumaan, jotta saan itteni ylös ja suihkuun yheksältä. Lupasin kans viedä Joelle aamupalaa, kun ei se osaa kokata ja jotta se nyt tulis terveeks ettei tarvi olla koulusta pois...

Pistäkäähän kommentteihin välillä jotain. Ois kiva tietää lukeeko tätä oikeesti kukaan vai höpisenkö vaan omaksi ilokseni... =)

Vielä elossa...

On jääny blogin päivittäminen vähän vähäseen kun on ollu kiireitä koulun ja kaikenmaailman tervetuliaisbileiden kanssa.

Tasokoekin oli ja meni. Pääsin sentään läpi, vaikka vieläkin vaan alemmalle tasolle. Mut ei oikeestaan haittaa koska eipähän tartte stressata koulusta liikaa, vaan voi keskittyä muihinkin aktiviteetteihin.

Kampus

Näkymä luokasta

Koulussa

Luokkahuone

Minä

Joe

Viime viikonloppuna oli tervetuliaisbileet Kaikan-asuntolassa. Oli ihan ok, paitsi et musiikki oli hiukan ykstoikkosta kun samaa biisiä soitettiin aina 10 kertaa putkeen...Koulukin on vihdoin alkanut kunnolla. Japanin tunnit on...hmmm....sanotaan nyt vaikka mielenkiintosia. Ei muuten, mut kielioppi on aika tuttua ja kun kaikkea jankataan 15 kertaa peräkkäin tulee välillä "haarukalla silmään" -olo. Tosin Joe pelastaa tunneilla aika hyvin kun se vetää aina kevennyksen johonkin väliin. Ja muut nauraa sitä ihan kippurassa. Lisää kuvia myös tulossa koulusta yms. Enkunkieliset luennot on mielenkiintosempia, koska siellä tulee oikeesti asiaa. Plus siellä saa keskustella japanilaisten kanssa, minkä takia tänne oikeestaan tultiinkin.

Perjantaina oli tervetuliaisjuhlat yliopistolla. Syötiin hyvää ruokaa, katottiin hieno tanssiesitys ja sitten oli hienon hieno tietovisa. Kaikanissa ois ollu myös jatkot, mutta koska lauantaina piti olla 12 aikaan koululla lähdössä leirille, jätettiin ne Joen kanssa väliin.

Yliopiston tervetuliaisjuhlasta.
Kou-san, Joe ja Won Gi

Won Gi

Sam

Ruokaa

Tanssiesitys

Ostin myös viime viikolla pyörän. N. 70e perusmummopyörä, valolla ja kellolla. Mut ei täällä parempaa tarviikaan kun mäet on aika olemattomia. Pyöräily on muuten aika mielenkiintosta, tai oikeestaan ne säädökset mitä siihen liittyy. Että pyörä pitää olla rekisteröity sun nimiis, ja se pitää parkkeerata merkittyyn paikkaan. Eikä sitä saa lainata kaverilla tai tulee ongelmia. Luulis et ois jostain auton ostosta kyse pikemminkin.

Tosiaan eilen aamulla lähdettiin bussilla leirille. Paikka oli jossain Shigan lähellä oleva leirikeskus, meren rannalla (!). Oli nätti ilma ja vesikin oli tosi lämmintä, tosin kahlaamista pidemmälle en päässy. Tehtiin myös ite omat syömäpuikot. Tai meille jaettiin mustat puikot, joita piti hinkata semmosella kivellä, et sieltä tulis esiin muita värejä. Illalla grillailtiin liha-kaali-nuudeli-vihannesmössöä ja onigirejä (riisipalloja) ja syötiin niitä sitten uusilla upeilla puikoilla. Tän jälkeen käytiin kylvyssä, jonka jälkeen oli vapaata seurustelua. Pelattiin kortteja ja Unoa ja ihan vaan juteltiin porukoitten kanssa. Oli tosi siistiä. Tänä aamulla tosin sato, joten kaikki aktiviteetit jouduttiin peruuttamaan ja keräännyttiin liikuntasaliin pelailemaan korista, sulkkista, pöytätennistä ja lentopalloa. Sekin oli tosin hauskaa. Yheltä lähettiin bussilla takasin Fukakusaan (kampukselle) ja kolmen aikaan oltiin takasin asuntolassa. Käytiin Joen kanssa KFC:ssä syömässä ja oli ihan hyvää, ja halpaaki. Käytiin takasin tullessa kattomassa Softbankista puhelimia, koska aion vihdoin sen hankkia ens viikolla. Sit voin ostaa vihdoin kaikkia hienoja killuttimiakin =).

Joe ja Baka-Gaijin -paita

Rannalla

Leirikeskus

Rapueläin

Hienon hienot syömäpuikot

Sadepäiväaktiviteettia

Nyt jos jaksais vielä hiukan opiskella huomista koetta varten....
Ja, mata....

Kuvia

Vihdoin siivosin ja otin muutaman valokuvan. Käytiin manga-peli-krääsä-vaatekaupassa, ja muutama manga tarttuikin matkaan. Hinta oli meinaan aika hyvä, 100 yeniä/kpl (n.70 senttiä). Ostin aina kakkoiita Darker Than Blackia vol. 1 ja sitten pari muuta nimeltämainitsematonta, josta ei tarvitse sanoa enempää ;). Löysin myös Hopeanuolta ja Weedoa, mutta olivat kovin kalliita (680 yeniä , eli n. 5e/kpl). Ehkä sitten jossain vaiheessa...
Mutta niitä kuvia:

Huone ovelta

Työpöytä ja kirjahylly

Keittiö ja minijääkaappi

Tiskipöytä

Sänky

Parvekkeelta

Ton avulla pitäis sit pysyy lämpimänä talvella.

Sini

Minä ja käsi (huomaamaton, nee...)

Kampukselta

Myöhemmin lisää tarinaa, nyt pitää valmistautua huomiseen tasokokeeseen.

Ensimmäinen biletysilta

Noniin. Orientaatioviikko takana ja hirveästi lomakkeita odottamassa täyttöä ja opuksia luettavana ja kurssivalintoja pitäisi myös miettiä. Otin kipsin pois kädestä, koska se tuntuu jo ihan ok:lta, ja elämä helpottui huomattavasti. Maanantaina pitäisi vielä mennä tarkistuttamaan käsi lääkärillä, mutta taidan peruuttaa sen, koska turha maksaa tyhjästä.

Yliopistolta on tullut kasapäin informaatiota liittyen elämiseen yleisesti ja kurssisuorituksiin. Tasokoe sovittiin mun kohdalla maanantaille, joten viikonloppu taitaa mennä iloisesti kanjeja ja kielioppia kerratessa. Ei tässä mitään suuria odotuksia tulosten suhteen ole, kunhan nyt pääsee edes kirkkaasti sinne alimmalle tasolle.

Pianokin on testattu ja hyvin soi, soittaja tosin on hieman ruosteessa. Eiköhän se siitä taas aukene. Joe lupaili myös opettaa mulle kitaraa, mikä on ollut "things to do"-listalla jo pitkään. Ensimmäisenä päivänä yliopistolla kun käytiin ruokalassa, moni tuutoreista tarjoutu kantamaan tarjotinta kun huomas, etten hae ruokaa. Syöminen ois kuitenki tuottanu hieman vaikeuksia, joten kohteliaasti kieltäydyn avusta. Tosin tässä vaiheessa eräs pojista, Takahiro, tarjoutu jopa syöttämääm...Jos punastuisin, oisin varmaan ollu aika hyvän värinen sillon. Haettiin mulle myöhemmin kinkku-juusto-leipää yliopiston kombinista, mikäoli ihan hyvää.

Revettiin kohtuudella infotilaisuudessa, kun meille kerrottiin Japanin säästä ja kuinka erityisesti talvella tulee hyvin kylmää, JOPA -4! Ehkä me sit pärjätään ihan hyvin syysvaatteilla. Selvis myös, että pitää joka päivä käydä kansainvälisessä toimistossa tikkaamassa ittemme läsnäolleiksi. Ja jos on pois niin pitää täyttää lomake ja ilmottaa myös kyseisen aineen opettajalle.

Eilen illalla loungessa keräiltiin porukkaa ketkä haluis lähtee syömään ja juomaan muutaman juna-aseman päähän. Tottakai olin heti mukana, mut Siniä väsytti, joten lähin ihan yksin (!). Tosin porukassa oli myös Joe ja Won (pari amerikkalaista vaihtaria), joiden kanssa olin jo jutellu aikasemmin.

Saavuttiin sit semmoseen pieneen perinteiseen japanilaiseen ravintolaan ja siellä sai juoda ja syödä niin paljon kun halus. Meillä oli varaus 1,5 tunniks ja hintaa tälle kaikelle tuli vaan n. 1000 yeniä (n. 7e), eli pirun halpaa. Joe oli hauska kun se tuli känniin jo parista kaljasta, mutta kuten arvata saattaa, mä sain kitata ihan pirusti, eikä missään tuntunut mitään. Muut jätkät katteliki sellai et wtf eiks tota kaada mikään. Joe kun on muutenkin valmiiks jo aika ADHD, ja alkoholi vahvistaa sitä vielä. Mielenkiintosta oli myös miten se vaihtaa väriä, kun saa alkoholia. Siltä puuttuu joku mikä hajottaa sen alkoholin, joten se muuttuu ihan punaseks. Tä aiheutti hilpeyttä myös muissa ja se sai kuulla siitä kyllä koko illan.

Hyviä drinkkejä kyllä onnistuttiin tilaamaan niin halvalla ja oli kiva vihdoin tutustua porukkaan. Sain puhuttua myös japania, joten hyödyllinen ilta kaikenkaikkiaan. Joskus kahentoista aikaan lähettiin takasinpäin ja päätettiin vielä jatkaa karaokeen. Sielläkin oli hauskaa, varsinki kun vedettiin Linkin Parkia ja Goo Goo Dollsin Iris. Olin kyllä ainoo muijista kuka osas kyseiset biisit. Sieltä käveltiin takas asuntolaan, mutta kun mua Joeta ja Sebastiania ei vielä väsyttäny, keräännyttiin Joen huoneeseen ja juteltiin kaikennäköstä. Vihdoin 5 aikaan pääsin sänkyyn. Mutta ihan tosi kivaa oli, ja jos samaa rataa jatkuu, ei oo mitään valittamista Japanin yöelämästäkään.

Minä ja puna-Joe


Minä ja Won

Kuvia tulee ens viikolla kun käsi on vihdoin kunnossa ja pystyy kunnolla tähtäilemään. Myös huonekuvia tulossa kunhan potkin itseäni sen verran että saan sen siivottua =).

Odaiji ni~

Japanilaista byrokratiaa

Takeshi oli edellisenä iltana infonnut, että tulkaa yhdeksäksi aulaan, niin saatte kierroksen asuntolasta. No mentiin alas, mutta ketään ei näy...Yohei (asuntolan toimiston henkilökuntaa, puhuu myös englantia!) käveli ohi ja naureskeli kipsiä, että olet sä jo ehtinyt =), mutta ei ottanut kantaa kun kysyimme infotilaisuudesta. Ilmeisesti asuntolan henkilökunnalle ei ollut asiasta kerrottu, vaan infotilaisuuden piti tapahtua heidän mukaansa iltapäivällä, jolloi meidän piti Takehsin mukaan olla tekemässä alien registerationia. No lopulta asia selkisi ja info alkoi n. 40 min myöhässä. Yohei kertoi, mitä tehdä kaikille niille pelottavan näköisille kaavakeille, joita meille oli lykätty käteen kun saavuimme asuntolaan. Käytiin myös kiertämässä asuntolaa ja nähtiin kuntosali (tosin hyvin pieni ja vanha sellainen) ja music roomit. Innostuin heti pianosta ja kunhan saan käden kuntoon, käyn sen varmasti testaamassa.

Tänään käytiin siis myös rekisteröimässä itsemme alieneiksi, kuten iiro siitä hienosti sanoi =). Saatiin myös väliaikainen paperi mitä näyttää, jos poliisisetä tulee kyselemään, että mitäs teet täällä. Toimisto oli aika hetkinen paikka. Käveltiin vaan jostain tiskin vieressä olevassa pienestä aukosta sen taakse ja huudeltiin että "sumimasen...". Sieltä tulee sitten pari setää jotka antaa meille laput täytettäväksi ja ottaa meiltä passit. Takeshilla oli jotain luentoja, joten toinen tuutori Ryukokusta ohjasti meidät toimistoon. Ongelmana oli kuitenki se ettei uusi tuutori puhunut lainkaan englantia (mikäköhän järkevä idea lienee tässä ollut takana), joten ongelmakohdista ei oikein voinut kysäistä keneltäkään. Onneksi mukana oli myös edellisenä päivänä tulleita vaihto-oppilaita Venäjältä, joiden kanssa selvitettiin asiat. Toimiston henkilökunnasta kun ei kukaan oikein taaskaan osannut englantia. Vähän tuli Takeshia ikävä. Tämän jälkeen jonotettiin terveysvakuutusta. Onneksi saimme mennä luukulle kahdestaan Sinin kanssa, koska en tosiaan käteni takia pysty täyttämään yhtään lomaketta (hontouni arigatou, Sini-chan!). No vihdoin tämä hässäkkäkin oli ja lähdettiin marssimaan takaisin juna-asemalla ja asuntolaan. Tosin kävelessämme jonkinlaista ostoskatua, porukka hajaantui katselemaan kaikenlaisia mielenkiintoisia pikkukauppoja. Löysin myös yhdestä lelukaupasta ylisöpön Muha-pehmolelun, Ocha-ken-sarjasta ("teekoirat"). Maksoikin vain pahaiset 680 yeniä (4,75e), joten se tarttui nopeasti mukaan. Kaupan yläkerta oli täynnä palapelejä (!), joita en kaikkia edes jaksanut vielä selata, mutta onhan tässä vielä aikaa =).

Kawaii Muha

Löysin myös vihdoin koululaukun. Asuntolan vieressä olevan ostoskeskuksen valikoima oli yllättävän laaja ja nahkainen Niken olkalaukku tarttui mukaan. Eikä edes maksanut omaisuutta. About 6000 yeniä eli 40 euroa. Suomessa olisi varmaan tuplahintainen.

Laukku

Sitten Kinshon (paikallinen Citymarket) kautta kotiin syömään ja nukkumaan.

*huoh*

Jeps. 3 päivää Japanissa ja saldona 1 murtunut kyynärpää. Olin tulossa suihkusta eilen illalla enkä muistanut enää, että lattia on helvetin liukas jos on märät jalat....eli jalat alta ja melkeen koko painolla kyynärpään päälle vessan kynnykseen. Vietettiin muutama hauska tunti sitten sairaalassa tänään Takeshin kanssa. Siellä tosiaan oli pieni murtuma ja sain kipsin. Tosin sellasen minkä voi ottaa pois kun menee suihkuun yms ja viikon päästä uudestaan näyttämään ja jos se on parantunu hyvin ni ei tarvi pitää kauempaa.
Ei muuten mitään, mutta totta helvetissä se on oikee käsi ja meillä ois se tasokoe keskiviikkona, mikä nyt sit pitää mun kohdalla siirtää...Mut kyl tä tästä. Ei tästä voi mennä ku ylöspäin *koputtaa puuta* =), ja varmaan jää sit ainooks isoks kohellukseks. Ja kun kerran If maksaa kaikki kulut takasin joten ihan sama kunhan tuun kuntoon.

Huhhuh, jalat rikki....

Elossa ollaan, ja kutakuinkin yhtenä kappaleena =). Lento oli aika...mielenkiintoinen. Nukkumaan en pystynyt mutta kattelin jännän japanilaisen shakkimurhamysteritrillerin. Ruoka koneessa oli parempaa kun mitä odotin. Ja miniruisleipä oli tottemo kawaii!

Söpö miniruisleipä

Nähtiin kanssa filmi siitä, mitä pitää tehä sitten kun ollaan laskeuduttu. Tosiaan piti mennä ekaks näyttää passi ja viisumi ja sen jälkeen otettiin sormenäljet ja valokuva (varmaan tosi fresh tuli 9,5h lennon jälkeen) sellasella hienolla laitteella. Että laita etusromet tähän ja katso tohon keskelle. Sitten saatiin laukut ja mentiin tullin läpi. Tullimies puhus HYVIN huonoa englantia ja jumalattoman hiljaa, joten sai kokoajan kysellä, et sori mitä sanoit. Ja se kehtas vielä olla hyvin huvittuneen näkönen ja yllättynyt kun sanoin olevani yliopisto-opiskelija...Minkä näkösiä yliopisto-opiskelijat muka oikeen on? Onneks se nauro Sinille yhtä paljon =).
Takeshi (tutori) oli meitä kentässä vastassa ja tunnisti meidät heti kun käveltiin aulaan. Which is scary. Sieltä oli taksikyyti asuntolaan, jonka yliopisto ystävällisesti makso. Taksikuski oli hauska pikkumies, joka vaan ilmesty siihen yhtäkkiä, sano et nyt mennään, tarttu Sinin matkalaukkuun ja lähti juoksemaan, joten kai sitä piti juosta perään.
Ajomatka kesti n. 1,5h mutta tuntu pidemmältä, koska maisemat ei oikeen vaihtunu. Mentiin vaan semmosta highwayta ja välillä jostain ihme porteista, jotka piipitti (varmaan joku verotushässäkkä) ja ympärillä oli sellaset korkeet meluvallit, joten taloista näky vaan ylimmät kerrokset. Ja kun tiet meni muutenkin muutaman metrin maantasosta, niin ei kauheena voinu hypettää maisemista.
Oli muuten tosi kuuma, ja on vieläkin. Sellaset vaivaset 30+ astetta ja kun siihen lisätään vielä ilman kosteus, niin nam...Toivottavasti kohta viilenee, koska tänne oikeesti alkaa sulaa pikkuhiljaa.
Kun päästiin asuntolaan, meille tungettiin vaan avaimet käteen ja oltiin että no "run around". Vietiin kamat huoneisiin ja lähettiin ettimään ruokaa ja kauppaa. Ekaks saatiin todeta, että aika halpaa on. Joku 60-70% suomen hinnoista. Toisekseen kukaan myyjistä, missään kaupassa ei puhu englantia. Ei edes mäkkärissä. Miten se on mahollista kun kauppakeskus sijaitsee kuitenkin vaan 50m asuntolasta? Tultiin takasin asuntolaan ja mentiin Sinin huoneeseen tutkimaan "aarrearkkua". Sini oli tosiaan löytänyt kaapistaan jumalattomasti kaikennäköstä kamaa, kuten riisinkeittimen ja jotain keittiövälineitä, astioita, yms. joten ei tarvinnukkaan tyhjentää koko supermarkettia.
Sitten alkokin jo olla sellanen fiilis et suihkuun ja nukkumaan, kiits.

Tänä aamuna kokoonnuttiin muitten tulokkaiden (yht. 6) kanssa student loungeen ja käytiin läpi jotain asioita. Siitä lähettiin kattelemaan kampusta. Takeshi näytti missä meiän tasokoe on ja mistä löytyy ruokalat ja kirjasto. Käytiin syömässä jossain pikkusessa ruokalassa missä oli hirveesti kaikkia annoksia, minkä kanjeja ei osattu lukea, joten vaan osotettiin ja "kore o kudaisai", hyvää oli ja maksokin alta 5e, enkä edes jaksanu kaikkea syödä. Puikoilla syöntikin onnistu ihan hyvin =). Sen jälkeen käytiin kattomasta kuuluisaa "shrineä" (pyhäkkö) nimeltä Sasuke Inari jinja. Oli hienoja kitsune (kettu) -patsaita. Ja oli ne portitki ihan vaikuttavia. Pitää käydä kävelemässä toi reitti kunhan ehtii.

Pyhäkkö

Porttireitin alkua

Tämän jälkeen mentiin junalla Kiotoon ja käytiin mangakaupassa ja polkupyöräkaupassa. Ite oisin ehkä mieluummin menny johonkin isoon ostoskeskukseen, missä ois saanu vapaasti kiertää, ja ehkä kysellä niistä puhelimista ja liittymistä. Mut kyllä sitä vielä ehtii. Sit takasin asuntolaan ja ruokakauppaan. Löysin myös hienot hello kitty sandaalit ja paidan (mistä tähtiä, yllätys, yllätys). Yllättävän vähän menny tähän mennessä rahaa. Ostin kans tänään pullon sakea, mut se on vielä korkkaamatta. Katotaan jos huomenna innostuis ryyppäämään, ku maanantainaki on vielä joku pyhäpäivä, niin tarvii vasta tiistaina olla edustuskunnossa =).
Ja, mata ne~.

Lähtö

No niin. Tänään se tapahtuu. Neljältä junalla Tikkurilaan ja sieltä bussilla lentoasemalle. Vielä ei jännitä, mut kyl se viimeistään junassa iskee. Onneks kukaan ei tuu lentokentälle asti, vaan mulla on hyvää aikaa koota itteni matkalla =).
Yheksän ja puolen tunnin lento ei kuulosta kauheen kivalta, mut ehkä se menee. Varasin sentään tekemistä. Koneella on Hanazakari no kimitachi he:tä ja mp3:ssa on hyvää musaa ja sit vielä paksu romaani, The Historian (vampyyreita, uuuh). Niillä pitäis pärjätä. Saa nähdä mikä tulee olemaan sit ensimmäinen ateria Japanissa. Päädytäänkö Sinin kanssa mäkkäriin vai uskalletaanko sukeltaa jo Japanin herkkuihin =).
Katoin just sääennustetta. Kiotossa on tällä hetkellä 32 astetta o_O. Ja huomenna kun saavutaan ni pitäis olla kans jotain samansuuntasta. Seriously hajotkaa Suomen kesään (ja talveen) kun toiset paistattelee kohta Japanin auringon alla =P.

Viimeinen maanantai

3 päivää Suomessa jäljellä. Totally unbelievable. Pitäis vielä muka hirveenä tehä kaikkee ja opiskella japania ja kanjeja ja ja.....mutta joo. Pakkausta on aloteltu sen verran, että inventoin vaatteet ja sain ihmeen pienen kasan niitä mitkä lähtee mukaan. Viisumit ja lentoliput on vielä tallessa (ainakin toistaiseksi).

Viiminen viikonloppu oli aika mahtava. Ei sitä joka päivä tapaa idoleitaan ja saa niiltä yhteiskuvia ja vielä halauksia. Awww! Jontte on tosi cool ja Crumbland on uskomaton bändi. Olin liian kännissä ja tosi teinimeininkiä, mut tein varmasti lähtemättömän vaikutuksen ja mulla oli ainakin hauskaa! XD Joten who cares. Mut silti ois pitäny lähtee Sinin kanssa liikenteeseen, koska Iiro on Iiro (no offence meant). Muutkin varmaan katteli, että mitä toi jätkä on tehny ansaitakseen ton...=).

Jontte oli tosiaan HAWT, Helsinkikin oli siisti, hotelli hyvässä kunnossa ja löysin uudet housut, mikä on aina plussaa. Nyt pitäis vaan saada potkittua itteään perseeseen sen verran, että laittais kaikki tavarat pinkkaan ja rinkkaan, ja siivois. Sit vois vaan panikoida ja harjotella kanjeja DS:llä. Netistä löyty siihen tarkotukseen aika sopiva ohjelma nimeltään "Tadashii Kanji Kaki To Rikun". Japanilaisille skideille tarkotettu DS-peli kanjien oppimisen helpottamiseks. Mikä kertoo jotain ulkoasusta, mutta silti ne harjotukset on tosi hyödyllisiä, ja toivoa on, että jotain jää jopa päähän. Lentokoneessa on sit aikaa kertailla kielioppia yms, koska tuskin saan siellä kauheena nukuttua.

Koitan takoa kanjeja päähän junassa.

Mutta nyt pitää mennä taas kattelemaan josko saisin hieman lisää kamaa kokoon ja oikeesti jotain hyödyllistäkin aikaan.
Mata ne.