Yliopistolta on tullut kasapäin informaatiota liittyen elämiseen yleisesti ja kurssisuorituksiin. Tasokoe sovittiin mun kohdalla maanantaille, joten viikonloppu taitaa mennä iloisesti kanjeja ja kielioppia kerratessa. Ei tässä mitään suuria odotuksia tulosten suhteen ole, kunhan nyt pääsee edes kirkkaasti sinne alimmalle tasolle.
Pianokin on testattu ja hyvin soi, soittaja tosin on hieman ruosteessa. Eiköhän se siitä taas aukene. Joe lupaili myös opettaa mulle kitaraa, mikä on ollut "things to do"-listalla jo pitkään. Ensimmäisenä päivänä yliopistolla kun käytiin ruokalassa, moni tuutoreista tarjoutu kantamaan tarjotinta kun huomas, etten hae ruokaa. Syöminen ois kuitenki tuottanu hieman vaikeuksia, joten kohteliaasti kieltäydyn avusta. Tosin tässä vaiheessa eräs pojista, Takahiro, tarjoutu jopa syöttämääm...Jos punastuisin, oisin varmaan ollu aika hyvän värinen sillon. Haettiin mulle myöhemmin kinkku-juusto-leipää yliopiston kombinista, mikäoli ihan hyvää.
Revettiin kohtuudella infotilaisuudessa, kun meille kerrottiin Japanin säästä ja kuinka erityisesti talvella tulee hyvin kylmää, JOPA -4! Ehkä me sit pärjätään ihan hyvin syysvaatteilla. Selvis myös, että pitää joka päivä käydä kansainvälisessä toimistossa tikkaamassa ittemme läsnäolleiksi. Ja jos on pois niin pitää täyttää lomake ja ilmottaa myös kyseisen aineen opettajalle.
Eilen illalla loungessa keräiltiin porukkaa ketkä haluis lähtee syömään ja juomaan muutaman juna-aseman päähän. Tottakai olin heti mukana, mut Siniä väsytti, joten lähin ihan yksin (!). Tosin porukassa oli myös Joe ja Won (pari amerikkalaista vaihtaria), joiden kanssa olin jo jutellu aikasemmin.
Saavuttiin sit semmoseen pieneen perinteiseen japanilaiseen ravintolaan ja siellä sai juoda ja syödä niin paljon kun halus. Meillä oli varaus 1,5 tunniks ja hintaa tälle kaikelle tuli vaan n. 1000 yeniä (n. 7e), eli pirun halpaa. Joe oli hauska kun se tuli känniin jo parista kaljasta, mutta kuten arvata saattaa, mä sain kitata ihan pirusti, eikä missään tuntunut mitään. Muut jätkät katteliki sellai et wtf eiks tota kaada mikään. Joe kun on muutenkin valmiiks jo aika ADHD, ja alkoholi vahvistaa sitä vielä. Mielenkiintosta oli myös miten se vaihtaa väriä, kun saa alkoholia. Siltä puuttuu joku mikä hajottaa sen alkoholin, joten se muuttuu ihan punaseks. Tä aiheutti hilpeyttä myös muissa ja se sai kuulla siitä kyllä koko illan.
Hyviä drinkkejä kyllä onnistuttiin tilaamaan niin halvalla ja oli kiva vihdoin tutustua porukkaan. Sain puhuttua myös japania, joten hyödyllinen ilta kaikenkaikkiaan. Joskus kahentoista aikaan lähettiin takasinpäin ja päätettiin vielä jatkaa karaokeen. Sielläkin oli hauskaa, varsinki kun vedettiin Linkin Parkia ja Goo Goo Dollsin Iris. Olin kyllä ainoo muijista kuka osas kyseiset biisit. Sieltä käveltiin takas asuntolaan, mutta kun mua Joeta ja Sebastiania ei vielä väsyttäny, keräännyttiin Joen huoneeseen ja juteltiin kaikennäköstä. Vihdoin 5 aikaan pääsin sänkyyn. Mutta ihan tosi kivaa oli, ja jos samaa rataa jatkuu, ei oo mitään valittamista Japanin yöelämästäkään.
Minä ja puna-Joe
Minä ja Won
Minä ja WonKuvia tulee ens viikolla kun käsi on vihdoin kunnossa ja pystyy kunnolla tähtäilemään. Myös huonekuvia tulossa kunhan potkin itseäni sen verran että saan sen siivottua =).
Odaiji ni~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti