4/27/2009
Huom!
Lisää kuvia ja jopa ehkä muutama videonpätkä löytyy osoitteesta http://picasaweb.google.com/Blackookami/. Niitä alkaa olla niin paljon, ettei riitä aikaa päivittelemiseen blogin kautta, joten kannattaa vilkuilla tonne välillä, jos nyt jotain sattuu kiinnostamaan. Kuvatekstienkin päivittäminen vie oman aikansa, mutta koitan niitä tässä sinne välillä saada.
Ja niitä kauan lupailtuja kuvia
Narasta hienon hieno lohikäärmekäsienpesuvesiputous.
Peuroja sai siis myös syöttää. Ja auta armias kun ne huomas, että jollain on ruokaa. Niitä oli kohta muutaman kymmenen ympärillä. 
Joen ensikosketus peuroihin =).
Käytiin Kinkakujissa. Ei siellä oikeesti noin kamalaa ollu...
Karaokeiltama Mamiyan porukoitten kanssa.On ollu hiukan kiirettä koulun alun yms yms kanssa. Mutta nyt vihdoin rauhottu sen verran, että ehtii taas blogiakin päivittämään. Tuntuu kyllä et jos tän lukukauden aikana ei lopu kunto/aika kesken ni sit on aika hyvin asiat.
Ensinnäkin kolmostaso on hiukan haastavampi ku viime vuoden kakkostaso joten on pakko opiskellakin. Varsinkin kanjeja. Liityin myös Speaking partner-ohjelmaan, mistä siis saa itelleen japanilaisen jutuskelukumppanin, jolle voi opettaa englantia, tai mitä kieltä se nyt haluaakaan oppia. En ole vielä kyseistä henkilöä tavannut, mutta ens viikon perjantaina olis tutustumispartyt. Saa kattoa millanen tuuri käy. Tämän lisäksi sain kirjeen opettajan kautta yhdeltä japanilaiselta tytöltä, joka on kiinnostunut suomesta ja haluaa tavata ja jutella kaikennäkösestä. Jonkinnäköisestä suomenkielen opettelusta oli myös mainintaa. Sitten pitäis vielä olla energiaa/sitä aikaa käydä lenkillä, tavata niitä vanhoja kavereitakin ja käydä tietty erinäisissä bileissä.
Perjantaina oltiin taas yhden japanilaisen opiskelijan isän omistaman firman omistamassa ravintolassa, missä sai juoda ja syödä niin paljon kun halus ja pirun halvalla. Mentiin joskus puol seittemän aikoihin ja oltiin siellä yhteentoista asti. Ruoka oli tosi hyvää ja yllättävää kyllä, lihapitoista (\o/). Ei jaksanu ees kaikkee syödä, niin paljon eteen kannettiin. Koko systeemi makso vaan ~12e/pää, eli halpaa lystiä. Tämän jälkeen suunnattiin pitkästä aikaa karaokeen ja kotona oltiin siinä neljältä aamulla.
Lauantaina oli asuntolan tervetuliaisbileet, mitkä jätin suosiolla väliin, aikasempien kokemusten perusteella. Hyvä niin, koska Yuusuke tiedusteli, oliko mitään meininkiä missään ja kun sanoin että mulla on tylsää, kun Joekin oli jossain poikien kanssa niin se tuli käymään. Juteltiin siinä kaikennäköstä ja illan päätteeksi pääsin jopa ajelemaan sen moottoripyörän kyydissä. Vähänkö oli siistiä \o/! Ajelu venyikin muutaman tunnin mittaiseksi, mut hauskaa oli, vaikka ei kauheen lämmin ollutkaan. Pitää ottaa pyörästä kuva joku kerta.
Kaikenkaikkiaan tyhjentävä viikonloppu, jonka pohjalta on hyvä alottaa uus kouluviikko. Käytiin tänään myös ostoksilla, ja matkaan tarttui pari hametta kesää varten. Saa nyt nähdä miten paljon niitä tulee käytettyä, mut aika cooleja ne oli, joten saattaa olla että ne mun päällä muutamaan otteseen nähdäänkin.
Viikon päästä on "golden week" ja pitäis jotain ohjelmaa keksiä. Joku ehdotti, että mennään käymään Universal Studios Japanissa. Se hieman kyllä houkuttais, mutta saa kattoa, mikä on rahatilanne. Enää nelisen kuukautta jäljellä, ennen ku pitäs palata takasin Suomeen ja "oikeeseen arkeen". Vielä ei oo kyllä kauhee ikävä takas....
Mata ato de ne.
4/05/2009
Loma ja sakurat ja koulun alku
Jahas jahas...pitäskö taas päivitellä välillä. Kaikennäköstä on ehtiny tapahtua. Lomaa on enää 3 päivää jäljellä ennen ku pitäs taas keskittyä opiskeluun.
Käytiin helmikuussa Okinawalla, minkä suurin osa varmaan tietääkin jo ja kuviakin oon levitelly. Mutta tässä vielä osote kuviin http://picasaweb.google.com/Blackookami/Okinawa#. En viitti niitä tänne ruveta laittamaan, niitä kun on pieni miljoona.
Okinawa on siis saari, mikä sijaitsee tuolla ihan Japanin eteläkärjessä. Siellä oli jo helmikuussa pari-kolmekymmentä astetta lämmintä. Eli ihan Suomen kesä. Oltiin siellä 6 päivää ja asuinpaikkana oli ihan siisti hostelli, Okinawan pääkaupungissa, Nahassa. Nahasta löytyy myös ostoskatu ja monorail-juna, jolla pääsee paikasta toiseen. Käytiin siellä esim. Shuri-linnassa, mikä oli ihan vaikuttava.
Muuten pääsy paikasta toiseen Okinawalla ilman autoa ei oo mitenkään kaikkein kätevintä. Bussit kyllä kulkee, mutta ne on kalliita ja hitaita. Bussilla kuitenkin käytiin Chuuraumi-akvaariossa, jossa oli mm. valashaita, paholaisrauskuja, kilpikonnia, yms muita mereneläviä. Aika hieno paikka. Käytiin myös American Villagessa ("Amerikkalainen kylä"), koska Okinawalla on jenkkien tukikohtia parikin kappaletta, niin eikai nyt voi olettaa, että ne asuis siellä ilman amerikkalaisia hyvyyksiä, kuten leffateatteria ja outlet-vaatekauppoja.
Päästiin myös Joen kavereitten siivellä, jotka oli siis armeijan hommissa siellä, tukikohtaan käymään ja käytiin syömässä Chili'sissä pihviä (ensimmäinen ja luultavasti viimeinen pihvini Japanissa T.T),ja toisella kerralla Taco Bellissa. Ei huonot nachot, pitää myöntää.
Istuskeltiin Sinin kanssa iltasin rannalla muutaman siiderin kera. Saatiin seuraakin heti ekana iltana kun pari kulkukissaa ilmesty paikalle, hyppäs syliin ja tuumas että tässä hyvä.
Rannan läheisyydessä oli myös puisto missä oli mm. kiipeilyteline, joka heilui hauskasti, ja pirun iso ja pelottava liukumäki, mikä piti tietty testata....minkä seurauksena hajotin tietty nilkkani. Sini vaan nauro vieressä. Thanks for that, you're a true friend.
Päästiin myös veneellä mereelle ryhävalaitten sekaan. Ei niistä paljon pyrstöä enempää näkyny, mut tulipahan koettua sekin. Hauskinta asiassa oli, että n. 95% matkustajissa oli jossain vaiheessa merisairaita, koska merenkäynti oli aikamoista. Ihme kyllä sain itteni pidettyä kasassa loppuun saakka.
Kun tultiin Koben lentokentälle takasin kylmään ja märkään Osakaan, niin teki mieli palata takasin. Sitä paitsi Okinawan paikalliset tuntuu olevan paljon ystävällisempiä ja tottuneempia ulkomaalasiin kun Kyoton japanilaiset.
Helmikuussa suunnattiin myös Naraan, joka on tunnettu peuroistaan, jotka on todellakin kesyjä, ja jos ne huomaa että asianomaisella on jotain syötävää, kannattaa olla varuillaan sillä sen kimppuun käydään keinoja kaihtamatta. Varsinkin jos ne huomaa, että pelkää. Olikin varsin viihdyttävää katella kun japanilaiset koulutyttöset ja -poikaset juoksee kirkuen pakoon peuroja.
Sieltä muutama otos:
Muutamissa erinäisissä partyissa on myös käyty. Ainakin kolmissa jäähyväisbileissä ja klubittamassa Sinin kanssa aina kun on ollu sellanen fiilis (ainakin kerran parissa-kolmessa viikossa siis XD).
Natsumin kanssa käytiin myös katsastamassa, mitä löytyy Nambasta. Ja löytyihän sieltä, mm. nahkatakki (wtf, nahkatakki.....mullako?...mutta niin pääs käymään).
Koko päivä käveltiin ja shoppailtiin ja dyykattiin myös roskiksia. Eikun....isossa roskiksessa kadun varrella oli kaks isoa snoopy-pehmolelua ni piti tarkistaa minkä takia ne on heitetty pois, ja voisko ne jopa raahata mukanaan, muovipusseissa kun näytti molemmat olevan. Mun Sinin harmiks kuitenki niissä oli jotain ramen-tahroja ja jotain muuta epämäärästä joten jätettiin Snoopyt nuristen oman onnensa nojaan. (Natsumi ja Joe ei oikein innostunu meidän uudesta harrastuksesta...hmph)
Kyoton kohteita on myös käyty kiertämässä, kuten Kultainen temppeli, Kinkakuji, mikä oli oikeasti hieno. Eksyttiin myös Nijoon pariinkin eri otteeseen kun ensin piti käydä katsastamassa hienot valaistukset pimeän tullen, ja sitten itse palatsi, jossa oli hieno vinkuva lattia, joka varotti tunkeilijoista. Joskin pidemmän päälle saattais käydä ärsyttämään, jos pitäis päivittäis siellä kulkea.
Ainiin, pyydettiin Sinin suomalaiselta kaverilta, josko se vois pyytää käymään tulevalta äidiltään pari pulloa Finland's finest, eli Salmaria. Toive täyttyikin ja pitihän ne sit heti kohta korkata. Toinen pulloista on siis lähes tyhjä, kiitos mukaijiman muitten asukkaitten, joiden piti sitä saada maistaa. Ja toimiston Yohei (salmiakki-fani) sai enemmänkin ku oman osansa, mrrrr...
Joe sai myös vieraan Jenkeistä, kun yks sen kavereista tuli käymään. Käytiin porukalla kattomassa kukkaan puhkeamaisillaan olevia kirsikankukkia Filosofin polulla (Philosopher's Path). Matkan varrella oli myös erinäisiä temppeleitä. Löysin myös tennispallon, minkä lahjotin yhden talon edustalla olevalla beaglelle. Se tuli siitä hyvin iloiseksi =).
Koulussakin piti käydä hakemassa kaavakkeita ja kirjoja, mistä pitäis sitte valita, että mitä kaikkeja kursseja meinaa ottaa. En oo jaksanu vielä niitä katella, kun oon maannu sängyssä flunssa kourissa. Nyt alkaa vihdoin vähän helpottaa ja eilen jaksoin jo lähteä Kaikan asuntolaan uusille vaihto-opiskelijoille järjestettyihin tervetuliaispartyihin. Sain taan muutaman uuden kaverin ja puhuin paljon japania. Tällä kertaa porukat oli kiinnostuneita Suomesta ja Suomen kielestä. Hyvä koittaa japaniksi käydä niistä sitten valaisevaa keskustelua. Mutta kai siitä jotain selvis. Sain myös selville, että Joensuuhun on tulossa kolme vaihtaria täältä ensi lukuvuodeks. Sain myös niitten sähköpostiosotteet ja yliopistolta pyydettiin mua ottamaan niihin yhteyttä.
Aika loppuu taas kesken enkä kerenny kuvia vielä laittamaan. Huomenna suunnataan Himeji-linnaan ja siellä meneekin sitten varmaan koko päivä, mutta koitan saada niitä kuvia huomenna.
Mata, ne!
Käytiin helmikuussa Okinawalla, minkä suurin osa varmaan tietääkin jo ja kuviakin oon levitelly. Mutta tässä vielä osote kuviin http://picasaweb.google.com/Blackookami/Okinawa#. En viitti niitä tänne ruveta laittamaan, niitä kun on pieni miljoona.
Okinawa on siis saari, mikä sijaitsee tuolla ihan Japanin eteläkärjessä. Siellä oli jo helmikuussa pari-kolmekymmentä astetta lämmintä. Eli ihan Suomen kesä. Oltiin siellä 6 päivää ja asuinpaikkana oli ihan siisti hostelli, Okinawan pääkaupungissa, Nahassa. Nahasta löytyy myös ostoskatu ja monorail-juna, jolla pääsee paikasta toiseen. Käytiin siellä esim. Shuri-linnassa, mikä oli ihan vaikuttava.
Muuten pääsy paikasta toiseen Okinawalla ilman autoa ei oo mitenkään kaikkein kätevintä. Bussit kyllä kulkee, mutta ne on kalliita ja hitaita. Bussilla kuitenkin käytiin Chuuraumi-akvaariossa, jossa oli mm. valashaita, paholaisrauskuja, kilpikonnia, yms muita mereneläviä. Aika hieno paikka. Käytiin myös American Villagessa ("Amerikkalainen kylä"), koska Okinawalla on jenkkien tukikohtia parikin kappaletta, niin eikai nyt voi olettaa, että ne asuis siellä ilman amerikkalaisia hyvyyksiä, kuten leffateatteria ja outlet-vaatekauppoja.
Päästiin myös Joen kavereitten siivellä, jotka oli siis armeijan hommissa siellä, tukikohtaan käymään ja käytiin syömässä Chili'sissä pihviä (ensimmäinen ja luultavasti viimeinen pihvini Japanissa T.T),ja toisella kerralla Taco Bellissa. Ei huonot nachot, pitää myöntää.
Istuskeltiin Sinin kanssa iltasin rannalla muutaman siiderin kera. Saatiin seuraakin heti ekana iltana kun pari kulkukissaa ilmesty paikalle, hyppäs syliin ja tuumas että tässä hyvä.
Rannan läheisyydessä oli myös puisto missä oli mm. kiipeilyteline, joka heilui hauskasti, ja pirun iso ja pelottava liukumäki, mikä piti tietty testata....minkä seurauksena hajotin tietty nilkkani. Sini vaan nauro vieressä. Thanks for that, you're a true friend.
Päästiin myös veneellä mereelle ryhävalaitten sekaan. Ei niistä paljon pyrstöä enempää näkyny, mut tulipahan koettua sekin. Hauskinta asiassa oli, että n. 95% matkustajissa oli jossain vaiheessa merisairaita, koska merenkäynti oli aikamoista. Ihme kyllä sain itteni pidettyä kasassa loppuun saakka.
Kun tultiin Koben lentokentälle takasin kylmään ja märkään Osakaan, niin teki mieli palata takasin. Sitä paitsi Okinawan paikalliset tuntuu olevan paljon ystävällisempiä ja tottuneempia ulkomaalasiin kun Kyoton japanilaiset.
Helmikuussa suunnattiin myös Naraan, joka on tunnettu peuroistaan, jotka on todellakin kesyjä, ja jos ne huomaa että asianomaisella on jotain syötävää, kannattaa olla varuillaan sillä sen kimppuun käydään keinoja kaihtamatta. Varsinkin jos ne huomaa, että pelkää. Olikin varsin viihdyttävää katella kun japanilaiset koulutyttöset ja -poikaset juoksee kirkuen pakoon peuroja.
Sieltä muutama otos:
Muutamissa erinäisissä partyissa on myös käyty. Ainakin kolmissa jäähyväisbileissä ja klubittamassa Sinin kanssa aina kun on ollu sellanen fiilis (ainakin kerran parissa-kolmessa viikossa siis XD).
Natsumin kanssa käytiin myös katsastamassa, mitä löytyy Nambasta. Ja löytyihän sieltä, mm. nahkatakki (wtf, nahkatakki.....mullako?...mutta niin pääs käymään).
Koko päivä käveltiin ja shoppailtiin ja dyykattiin myös roskiksia. Eikun....isossa roskiksessa kadun varrella oli kaks isoa snoopy-pehmolelua ni piti tarkistaa minkä takia ne on heitetty pois, ja voisko ne jopa raahata mukanaan, muovipusseissa kun näytti molemmat olevan. Mun Sinin harmiks kuitenki niissä oli jotain ramen-tahroja ja jotain muuta epämäärästä joten jätettiin Snoopyt nuristen oman onnensa nojaan. (Natsumi ja Joe ei oikein innostunu meidän uudesta harrastuksesta...hmph)
Kyoton kohteita on myös käyty kiertämässä, kuten Kultainen temppeli, Kinkakuji, mikä oli oikeasti hieno. Eksyttiin myös Nijoon pariinkin eri otteeseen kun ensin piti käydä katsastamassa hienot valaistukset pimeän tullen, ja sitten itse palatsi, jossa oli hieno vinkuva lattia, joka varotti tunkeilijoista. Joskin pidemmän päälle saattais käydä ärsyttämään, jos pitäis päivittäis siellä kulkea.
Ainiin, pyydettiin Sinin suomalaiselta kaverilta, josko se vois pyytää käymään tulevalta äidiltään pari pulloa Finland's finest, eli Salmaria. Toive täyttyikin ja pitihän ne sit heti kohta korkata. Toinen pulloista on siis lähes tyhjä, kiitos mukaijiman muitten asukkaitten, joiden piti sitä saada maistaa. Ja toimiston Yohei (salmiakki-fani) sai enemmänkin ku oman osansa, mrrrr...
Joe sai myös vieraan Jenkeistä, kun yks sen kavereista tuli käymään. Käytiin porukalla kattomassa kukkaan puhkeamaisillaan olevia kirsikankukkia Filosofin polulla (Philosopher's Path). Matkan varrella oli myös erinäisiä temppeleitä. Löysin myös tennispallon, minkä lahjotin yhden talon edustalla olevalla beaglelle. Se tuli siitä hyvin iloiseksi =).
Koulussakin piti käydä hakemassa kaavakkeita ja kirjoja, mistä pitäis sitte valita, että mitä kaikkeja kursseja meinaa ottaa. En oo jaksanu vielä niitä katella, kun oon maannu sängyssä flunssa kourissa. Nyt alkaa vihdoin vähän helpottaa ja eilen jaksoin jo lähteä Kaikan asuntolaan uusille vaihto-opiskelijoille järjestettyihin tervetuliaispartyihin. Sain taan muutaman uuden kaverin ja puhuin paljon japania. Tällä kertaa porukat oli kiinnostuneita Suomesta ja Suomen kielestä. Hyvä koittaa japaniksi käydä niistä sitten valaisevaa keskustelua. Mutta kai siitä jotain selvis. Sain myös selville, että Joensuuhun on tulossa kolme vaihtaria täältä ensi lukuvuodeks. Sain myös niitten sähköpostiosotteet ja yliopistolta pyydettiin mua ottamaan niihin yhteyttä.
Aika loppuu taas kesken enkä kerenny kuvia vielä laittamaan. Huomenna suunnataan Himeji-linnaan ja siellä meneekin sitten varmaan koko päivä, mutta koitan saada niitä kuvia huomenna.
Mata, ne!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
