Loma ja sakurat ja koulun alku

Jahas jahas...pitäskö taas päivitellä välillä. Kaikennäköstä on ehtiny tapahtua. Lomaa on enää 3 päivää jäljellä ennen ku pitäs taas keskittyä opiskeluun.

Käytiin helmikuussa Okinawalla, minkä suurin osa varmaan tietääkin jo ja kuviakin oon levitelly. Mutta tässä vielä osote kuviin http://picasaweb.google.com/Blackookami/Okinawa#. En viitti niitä tänne ruveta laittamaan, niitä kun on pieni miljoona.
Okinawa on siis saari, mikä sijaitsee tuolla ihan Japanin eteläkärjessä. Siellä oli jo helmikuussa pari-kolmekymmentä astetta lämmintä. Eli ihan Suomen kesä. Oltiin siellä 6 päivää ja asuinpaikkana oli ihan siisti hostelli, Okinawan pääkaupungissa, Nahassa. Nahasta löytyy myös ostoskatu ja monorail-juna, jolla pääsee paikasta toiseen. Käytiin siellä esim. Shuri-linnassa, mikä oli ihan vaikuttava.
Muuten pääsy paikasta toiseen Okinawalla ilman autoa ei oo mitenkään kaikkein kätevintä. Bussit kyllä kulkee, mutta ne on kalliita ja hitaita. Bussilla kuitenkin käytiin Chuuraumi-akvaariossa, jossa oli mm. valashaita, paholaisrauskuja, kilpikonnia, yms muita mereneläviä. Aika hieno paikka. Käytiin myös American Villagessa ("Amerikkalainen kylä"), koska Okinawalla on jenkkien tukikohtia parikin kappaletta, niin eikai nyt voi olettaa, että ne asuis siellä ilman amerikkalaisia hyvyyksiä, kuten leffateatteria ja outlet-vaatekauppoja.
Päästiin myös Joen kavereitten siivellä, jotka oli siis armeijan hommissa siellä, tukikohtaan käymään ja käytiin syömässä Chili'sissä pihviä (ensimmäinen ja luultavasti viimeinen pihvini Japanissa T.T),ja toisella kerralla Taco Bellissa. Ei huonot nachot, pitää myöntää.
Istuskeltiin Sinin kanssa iltasin rannalla muutaman siiderin kera. Saatiin seuraakin heti ekana iltana kun pari kulkukissaa ilmesty paikalle, hyppäs syliin ja tuumas että tässä hyvä.
Rannan läheisyydessä oli myös puisto missä oli mm. kiipeilyteline, joka heilui hauskasti, ja pirun iso ja pelottava liukumäki, mikä piti tietty testata....minkä seurauksena hajotin tietty nilkkani. Sini vaan nauro vieressä. Thanks for that, you're a true friend.
Päästiin myös veneellä mereelle ryhävalaitten sekaan. Ei niistä paljon pyrstöä enempää näkyny, mut tulipahan koettua sekin. Hauskinta asiassa oli, että n. 95% matkustajissa oli jossain vaiheessa merisairaita, koska merenkäynti oli aikamoista. Ihme kyllä sain itteni pidettyä kasassa loppuun saakka.
Kun tultiin Koben lentokentälle takasin kylmään ja märkään Osakaan, niin teki mieli palata takasin. Sitä paitsi Okinawan paikalliset tuntuu olevan paljon ystävällisempiä ja tottuneempia ulkomaalasiin kun Kyoton japanilaiset.

Helmikuussa suunnattiin myös Naraan, joka on tunnettu peuroistaan, jotka on todellakin kesyjä, ja jos ne huomaa että asianomaisella on jotain syötävää, kannattaa olla varuillaan sillä sen kimppuun käydään keinoja kaihtamatta. Varsinkin jos ne huomaa, että pelkää. Olikin varsin viihdyttävää katella kun japanilaiset koulutyttöset ja -poikaset juoksee kirkuen pakoon peuroja.
Sieltä muutama otos:

Muutamissa erinäisissä partyissa on myös käyty. Ainakin kolmissa jäähyväisbileissä ja klubittamassa Sinin kanssa aina kun on ollu sellanen fiilis (ainakin kerran parissa-kolmessa viikossa siis XD).

Natsumin kanssa käytiin myös katsastamassa, mitä löytyy Nambasta. Ja löytyihän sieltä, mm. nahkatakki (wtf, nahkatakki.....mullako?...mutta niin pääs käymään).
Koko päivä käveltiin ja shoppailtiin ja dyykattiin myös roskiksia. Eikun....isossa roskiksessa kadun varrella oli kaks isoa snoopy-pehmolelua ni piti tarkistaa minkä takia ne on heitetty pois, ja voisko ne jopa raahata mukanaan, muovipusseissa kun näytti molemmat olevan. Mun Sinin harmiks kuitenki niissä oli jotain ramen-tahroja ja jotain muuta epämäärästä joten jätettiin Snoopyt nuristen oman onnensa nojaan. (Natsumi ja Joe ei oikein innostunu meidän uudesta harrastuksesta...hmph)

Kyoton kohteita on myös käyty kiertämässä, kuten Kultainen temppeli, Kinkakuji, mikä oli oikeasti hieno. Eksyttiin myös Nijoon pariinkin eri otteeseen kun ensin piti käydä katsastamassa hienot valaistukset pimeän tullen, ja sitten itse palatsi, jossa oli hieno vinkuva lattia, joka varotti tunkeilijoista. Joskin pidemmän päälle saattais käydä ärsyttämään, jos pitäis päivittäis siellä kulkea.

Ainiin, pyydettiin Sinin suomalaiselta kaverilta, josko se vois pyytää käymään tulevalta äidiltään pari pulloa Finland's finest, eli Salmaria. Toive täyttyikin ja pitihän ne sit heti kohta korkata. Toinen pulloista on siis lähes tyhjä, kiitos mukaijiman muitten asukkaitten, joiden piti sitä saada maistaa. Ja toimiston Yohei (salmiakki-fani) sai enemmänkin ku oman osansa, mrrrr...

Joe sai myös vieraan Jenkeistä, kun yks sen kavereista tuli käymään. Käytiin porukalla kattomassa kukkaan puhkeamaisillaan olevia kirsikankukkia Filosofin polulla (Philosopher's Path). Matkan varrella oli myös erinäisiä temppeleitä. Löysin myös tennispallon, minkä lahjotin yhden talon edustalla olevalla beaglelle. Se tuli siitä hyvin iloiseksi =).

Koulussakin piti käydä hakemassa kaavakkeita ja kirjoja, mistä pitäis sitte valita, että mitä kaikkeja kursseja meinaa ottaa. En oo jaksanu vielä niitä katella, kun oon maannu sängyssä flunssa kourissa. Nyt alkaa vihdoin vähän helpottaa ja eilen jaksoin jo lähteä Kaikan asuntolaan uusille vaihto-opiskelijoille järjestettyihin tervetuliaispartyihin. Sain taan muutaman uuden kaverin ja puhuin paljon japania. Tällä kertaa porukat oli kiinnostuneita Suomesta ja Suomen kielestä. Hyvä koittaa japaniksi käydä niistä sitten valaisevaa keskustelua. Mutta kai siitä jotain selvis. Sain myös selville, että Joensuuhun on tulossa kolme vaihtaria täältä ensi lukuvuodeks. Sain myös niitten sähköpostiosotteet ja yliopistolta pyydettiin mua ottamaan niihin yhteyttä.

Aika loppuu taas kesken enkä kerenny kuvia vielä laittamaan. Huomenna suunnataan Himeji-linnaan ja siellä meneekin sitten varmaan koko päivä, mutta koitan saada niitä kuvia huomenna.
Mata, ne!