Kuvia

Vihdoin siivosin ja otin muutaman valokuvan. Käytiin manga-peli-krääsä-vaatekaupassa, ja muutama manga tarttuikin matkaan. Hinta oli meinaan aika hyvä, 100 yeniä/kpl (n.70 senttiä). Ostin aina kakkoiita Darker Than Blackia vol. 1 ja sitten pari muuta nimeltämainitsematonta, josta ei tarvitse sanoa enempää ;). Löysin myös Hopeanuolta ja Weedoa, mutta olivat kovin kalliita (680 yeniä , eli n. 5e/kpl). Ehkä sitten jossain vaiheessa...
Mutta niitä kuvia:

Huone ovelta

Työpöytä ja kirjahylly

Keittiö ja minijääkaappi

Tiskipöytä

Sänky

Parvekkeelta

Ton avulla pitäis sit pysyy lämpimänä talvella.

Sini

Minä ja käsi (huomaamaton, nee...)

Kampukselta

Myöhemmin lisää tarinaa, nyt pitää valmistautua huomiseen tasokokeeseen.

Ensimmäinen biletysilta

Noniin. Orientaatioviikko takana ja hirveästi lomakkeita odottamassa täyttöä ja opuksia luettavana ja kurssivalintoja pitäisi myös miettiä. Otin kipsin pois kädestä, koska se tuntuu jo ihan ok:lta, ja elämä helpottui huomattavasti. Maanantaina pitäisi vielä mennä tarkistuttamaan käsi lääkärillä, mutta taidan peruuttaa sen, koska turha maksaa tyhjästä.

Yliopistolta on tullut kasapäin informaatiota liittyen elämiseen yleisesti ja kurssisuorituksiin. Tasokoe sovittiin mun kohdalla maanantaille, joten viikonloppu taitaa mennä iloisesti kanjeja ja kielioppia kerratessa. Ei tässä mitään suuria odotuksia tulosten suhteen ole, kunhan nyt pääsee edes kirkkaasti sinne alimmalle tasolle.

Pianokin on testattu ja hyvin soi, soittaja tosin on hieman ruosteessa. Eiköhän se siitä taas aukene. Joe lupaili myös opettaa mulle kitaraa, mikä on ollut "things to do"-listalla jo pitkään. Ensimmäisenä päivänä yliopistolla kun käytiin ruokalassa, moni tuutoreista tarjoutu kantamaan tarjotinta kun huomas, etten hae ruokaa. Syöminen ois kuitenki tuottanu hieman vaikeuksia, joten kohteliaasti kieltäydyn avusta. Tosin tässä vaiheessa eräs pojista, Takahiro, tarjoutu jopa syöttämääm...Jos punastuisin, oisin varmaan ollu aika hyvän värinen sillon. Haettiin mulle myöhemmin kinkku-juusto-leipää yliopiston kombinista, mikäoli ihan hyvää.

Revettiin kohtuudella infotilaisuudessa, kun meille kerrottiin Japanin säästä ja kuinka erityisesti talvella tulee hyvin kylmää, JOPA -4! Ehkä me sit pärjätään ihan hyvin syysvaatteilla. Selvis myös, että pitää joka päivä käydä kansainvälisessä toimistossa tikkaamassa ittemme läsnäolleiksi. Ja jos on pois niin pitää täyttää lomake ja ilmottaa myös kyseisen aineen opettajalle.

Eilen illalla loungessa keräiltiin porukkaa ketkä haluis lähtee syömään ja juomaan muutaman juna-aseman päähän. Tottakai olin heti mukana, mut Siniä väsytti, joten lähin ihan yksin (!). Tosin porukassa oli myös Joe ja Won (pari amerikkalaista vaihtaria), joiden kanssa olin jo jutellu aikasemmin.

Saavuttiin sit semmoseen pieneen perinteiseen japanilaiseen ravintolaan ja siellä sai juoda ja syödä niin paljon kun halus. Meillä oli varaus 1,5 tunniks ja hintaa tälle kaikelle tuli vaan n. 1000 yeniä (n. 7e), eli pirun halpaa. Joe oli hauska kun se tuli känniin jo parista kaljasta, mutta kuten arvata saattaa, mä sain kitata ihan pirusti, eikä missään tuntunut mitään. Muut jätkät katteliki sellai et wtf eiks tota kaada mikään. Joe kun on muutenkin valmiiks jo aika ADHD, ja alkoholi vahvistaa sitä vielä. Mielenkiintosta oli myös miten se vaihtaa väriä, kun saa alkoholia. Siltä puuttuu joku mikä hajottaa sen alkoholin, joten se muuttuu ihan punaseks. Tä aiheutti hilpeyttä myös muissa ja se sai kuulla siitä kyllä koko illan.

Hyviä drinkkejä kyllä onnistuttiin tilaamaan niin halvalla ja oli kiva vihdoin tutustua porukkaan. Sain puhuttua myös japania, joten hyödyllinen ilta kaikenkaikkiaan. Joskus kahentoista aikaan lähettiin takasinpäin ja päätettiin vielä jatkaa karaokeen. Sielläkin oli hauskaa, varsinki kun vedettiin Linkin Parkia ja Goo Goo Dollsin Iris. Olin kyllä ainoo muijista kuka osas kyseiset biisit. Sieltä käveltiin takas asuntolaan, mutta kun mua Joeta ja Sebastiania ei vielä väsyttäny, keräännyttiin Joen huoneeseen ja juteltiin kaikennäköstä. Vihdoin 5 aikaan pääsin sänkyyn. Mutta ihan tosi kivaa oli, ja jos samaa rataa jatkuu, ei oo mitään valittamista Japanin yöelämästäkään.

Minä ja puna-Joe


Minä ja Won

Kuvia tulee ens viikolla kun käsi on vihdoin kunnossa ja pystyy kunnolla tähtäilemään. Myös huonekuvia tulossa kunhan potkin itseäni sen verran että saan sen siivottua =).

Odaiji ni~

Japanilaista byrokratiaa

Takeshi oli edellisenä iltana infonnut, että tulkaa yhdeksäksi aulaan, niin saatte kierroksen asuntolasta. No mentiin alas, mutta ketään ei näy...Yohei (asuntolan toimiston henkilökuntaa, puhuu myös englantia!) käveli ohi ja naureskeli kipsiä, että olet sä jo ehtinyt =), mutta ei ottanut kantaa kun kysyimme infotilaisuudesta. Ilmeisesti asuntolan henkilökunnalle ei ollut asiasta kerrottu, vaan infotilaisuuden piti tapahtua heidän mukaansa iltapäivällä, jolloi meidän piti Takehsin mukaan olla tekemässä alien registerationia. No lopulta asia selkisi ja info alkoi n. 40 min myöhässä. Yohei kertoi, mitä tehdä kaikille niille pelottavan näköisille kaavakeille, joita meille oli lykätty käteen kun saavuimme asuntolaan. Käytiin myös kiertämässä asuntolaa ja nähtiin kuntosali (tosin hyvin pieni ja vanha sellainen) ja music roomit. Innostuin heti pianosta ja kunhan saan käden kuntoon, käyn sen varmasti testaamassa.

Tänään käytiin siis myös rekisteröimässä itsemme alieneiksi, kuten iiro siitä hienosti sanoi =). Saatiin myös väliaikainen paperi mitä näyttää, jos poliisisetä tulee kyselemään, että mitäs teet täällä. Toimisto oli aika hetkinen paikka. Käveltiin vaan jostain tiskin vieressä olevassa pienestä aukosta sen taakse ja huudeltiin että "sumimasen...". Sieltä tulee sitten pari setää jotka antaa meille laput täytettäväksi ja ottaa meiltä passit. Takeshilla oli jotain luentoja, joten toinen tuutori Ryukokusta ohjasti meidät toimistoon. Ongelmana oli kuitenki se ettei uusi tuutori puhunut lainkaan englantia (mikäköhän järkevä idea lienee tässä ollut takana), joten ongelmakohdista ei oikein voinut kysäistä keneltäkään. Onneksi mukana oli myös edellisenä päivänä tulleita vaihto-oppilaita Venäjältä, joiden kanssa selvitettiin asiat. Toimiston henkilökunnasta kun ei kukaan oikein taaskaan osannut englantia. Vähän tuli Takeshia ikävä. Tämän jälkeen jonotettiin terveysvakuutusta. Onneksi saimme mennä luukulle kahdestaan Sinin kanssa, koska en tosiaan käteni takia pysty täyttämään yhtään lomaketta (hontouni arigatou, Sini-chan!). No vihdoin tämä hässäkkäkin oli ja lähdettiin marssimaan takaisin juna-asemalla ja asuntolaan. Tosin kävelessämme jonkinlaista ostoskatua, porukka hajaantui katselemaan kaikenlaisia mielenkiintoisia pikkukauppoja. Löysin myös yhdestä lelukaupasta ylisöpön Muha-pehmolelun, Ocha-ken-sarjasta ("teekoirat"). Maksoikin vain pahaiset 680 yeniä (4,75e), joten se tarttui nopeasti mukaan. Kaupan yläkerta oli täynnä palapelejä (!), joita en kaikkia edes jaksanut vielä selata, mutta onhan tässä vielä aikaa =).

Kawaii Muha

Löysin myös vihdoin koululaukun. Asuntolan vieressä olevan ostoskeskuksen valikoima oli yllättävän laaja ja nahkainen Niken olkalaukku tarttui mukaan. Eikä edes maksanut omaisuutta. About 6000 yeniä eli 40 euroa. Suomessa olisi varmaan tuplahintainen.

Laukku

Sitten Kinshon (paikallinen Citymarket) kautta kotiin syömään ja nukkumaan.

*huoh*

Jeps. 3 päivää Japanissa ja saldona 1 murtunut kyynärpää. Olin tulossa suihkusta eilen illalla enkä muistanut enää, että lattia on helvetin liukas jos on märät jalat....eli jalat alta ja melkeen koko painolla kyynärpään päälle vessan kynnykseen. Vietettiin muutama hauska tunti sitten sairaalassa tänään Takeshin kanssa. Siellä tosiaan oli pieni murtuma ja sain kipsin. Tosin sellasen minkä voi ottaa pois kun menee suihkuun yms ja viikon päästä uudestaan näyttämään ja jos se on parantunu hyvin ni ei tarvi pitää kauempaa.
Ei muuten mitään, mutta totta helvetissä se on oikee käsi ja meillä ois se tasokoe keskiviikkona, mikä nyt sit pitää mun kohdalla siirtää...Mut kyl tä tästä. Ei tästä voi mennä ku ylöspäin *koputtaa puuta* =), ja varmaan jää sit ainooks isoks kohellukseks. Ja kun kerran If maksaa kaikki kulut takasin joten ihan sama kunhan tuun kuntoon.

Huhhuh, jalat rikki....

Elossa ollaan, ja kutakuinkin yhtenä kappaleena =). Lento oli aika...mielenkiintoinen. Nukkumaan en pystynyt mutta kattelin jännän japanilaisen shakkimurhamysteritrillerin. Ruoka koneessa oli parempaa kun mitä odotin. Ja miniruisleipä oli tottemo kawaii!

Söpö miniruisleipä

Nähtiin kanssa filmi siitä, mitä pitää tehä sitten kun ollaan laskeuduttu. Tosiaan piti mennä ekaks näyttää passi ja viisumi ja sen jälkeen otettiin sormenäljet ja valokuva (varmaan tosi fresh tuli 9,5h lennon jälkeen) sellasella hienolla laitteella. Että laita etusromet tähän ja katso tohon keskelle. Sitten saatiin laukut ja mentiin tullin läpi. Tullimies puhus HYVIN huonoa englantia ja jumalattoman hiljaa, joten sai kokoajan kysellä, et sori mitä sanoit. Ja se kehtas vielä olla hyvin huvittuneen näkönen ja yllättynyt kun sanoin olevani yliopisto-opiskelija...Minkä näkösiä yliopisto-opiskelijat muka oikeen on? Onneks se nauro Sinille yhtä paljon =).
Takeshi (tutori) oli meitä kentässä vastassa ja tunnisti meidät heti kun käveltiin aulaan. Which is scary. Sieltä oli taksikyyti asuntolaan, jonka yliopisto ystävällisesti makso. Taksikuski oli hauska pikkumies, joka vaan ilmesty siihen yhtäkkiä, sano et nyt mennään, tarttu Sinin matkalaukkuun ja lähti juoksemaan, joten kai sitä piti juosta perään.
Ajomatka kesti n. 1,5h mutta tuntu pidemmältä, koska maisemat ei oikeen vaihtunu. Mentiin vaan semmosta highwayta ja välillä jostain ihme porteista, jotka piipitti (varmaan joku verotushässäkkä) ja ympärillä oli sellaset korkeet meluvallit, joten taloista näky vaan ylimmät kerrokset. Ja kun tiet meni muutenkin muutaman metrin maantasosta, niin ei kauheena voinu hypettää maisemista.
Oli muuten tosi kuuma, ja on vieläkin. Sellaset vaivaset 30+ astetta ja kun siihen lisätään vielä ilman kosteus, niin nam...Toivottavasti kohta viilenee, koska tänne oikeesti alkaa sulaa pikkuhiljaa.
Kun päästiin asuntolaan, meille tungettiin vaan avaimet käteen ja oltiin että no "run around". Vietiin kamat huoneisiin ja lähettiin ettimään ruokaa ja kauppaa. Ekaks saatiin todeta, että aika halpaa on. Joku 60-70% suomen hinnoista. Toisekseen kukaan myyjistä, missään kaupassa ei puhu englantia. Ei edes mäkkärissä. Miten se on mahollista kun kauppakeskus sijaitsee kuitenkin vaan 50m asuntolasta? Tultiin takasin asuntolaan ja mentiin Sinin huoneeseen tutkimaan "aarrearkkua". Sini oli tosiaan löytänyt kaapistaan jumalattomasti kaikennäköstä kamaa, kuten riisinkeittimen ja jotain keittiövälineitä, astioita, yms. joten ei tarvinnukkaan tyhjentää koko supermarkettia.
Sitten alkokin jo olla sellanen fiilis et suihkuun ja nukkumaan, kiits.

Tänä aamuna kokoonnuttiin muitten tulokkaiden (yht. 6) kanssa student loungeen ja käytiin läpi jotain asioita. Siitä lähettiin kattelemaan kampusta. Takeshi näytti missä meiän tasokoe on ja mistä löytyy ruokalat ja kirjasto. Käytiin syömässä jossain pikkusessa ruokalassa missä oli hirveesti kaikkia annoksia, minkä kanjeja ei osattu lukea, joten vaan osotettiin ja "kore o kudaisai", hyvää oli ja maksokin alta 5e, enkä edes jaksanu kaikkea syödä. Puikoilla syöntikin onnistu ihan hyvin =). Sen jälkeen käytiin kattomasta kuuluisaa "shrineä" (pyhäkkö) nimeltä Sasuke Inari jinja. Oli hienoja kitsune (kettu) -patsaita. Ja oli ne portitki ihan vaikuttavia. Pitää käydä kävelemässä toi reitti kunhan ehtii.

Pyhäkkö

Porttireitin alkua

Tämän jälkeen mentiin junalla Kiotoon ja käytiin mangakaupassa ja polkupyöräkaupassa. Ite oisin ehkä mieluummin menny johonkin isoon ostoskeskukseen, missä ois saanu vapaasti kiertää, ja ehkä kysellä niistä puhelimista ja liittymistä. Mut kyllä sitä vielä ehtii. Sit takasin asuntolaan ja ruokakauppaan. Löysin myös hienot hello kitty sandaalit ja paidan (mistä tähtiä, yllätys, yllätys). Yllättävän vähän menny tähän mennessä rahaa. Ostin kans tänään pullon sakea, mut se on vielä korkkaamatta. Katotaan jos huomenna innostuis ryyppäämään, ku maanantainaki on vielä joku pyhäpäivä, niin tarvii vasta tiistaina olla edustuskunnossa =).
Ja, mata ne~.

Lähtö

No niin. Tänään se tapahtuu. Neljältä junalla Tikkurilaan ja sieltä bussilla lentoasemalle. Vielä ei jännitä, mut kyl se viimeistään junassa iskee. Onneks kukaan ei tuu lentokentälle asti, vaan mulla on hyvää aikaa koota itteni matkalla =).
Yheksän ja puolen tunnin lento ei kuulosta kauheen kivalta, mut ehkä se menee. Varasin sentään tekemistä. Koneella on Hanazakari no kimitachi he:tä ja mp3:ssa on hyvää musaa ja sit vielä paksu romaani, The Historian (vampyyreita, uuuh). Niillä pitäis pärjätä. Saa nähdä mikä tulee olemaan sit ensimmäinen ateria Japanissa. Päädytäänkö Sinin kanssa mäkkäriin vai uskalletaanko sukeltaa jo Japanin herkkuihin =).
Katoin just sääennustetta. Kiotossa on tällä hetkellä 32 astetta o_O. Ja huomenna kun saavutaan ni pitäis olla kans jotain samansuuntasta. Seriously hajotkaa Suomen kesään (ja talveen) kun toiset paistattelee kohta Japanin auringon alla =P.

Viimeinen maanantai

3 päivää Suomessa jäljellä. Totally unbelievable. Pitäis vielä muka hirveenä tehä kaikkee ja opiskella japania ja kanjeja ja ja.....mutta joo. Pakkausta on aloteltu sen verran, että inventoin vaatteet ja sain ihmeen pienen kasan niitä mitkä lähtee mukaan. Viisumit ja lentoliput on vielä tallessa (ainakin toistaiseksi).

Viiminen viikonloppu oli aika mahtava. Ei sitä joka päivä tapaa idoleitaan ja saa niiltä yhteiskuvia ja vielä halauksia. Awww! Jontte on tosi cool ja Crumbland on uskomaton bändi. Olin liian kännissä ja tosi teinimeininkiä, mut tein varmasti lähtemättömän vaikutuksen ja mulla oli ainakin hauskaa! XD Joten who cares. Mut silti ois pitäny lähtee Sinin kanssa liikenteeseen, koska Iiro on Iiro (no offence meant). Muutkin varmaan katteli, että mitä toi jätkä on tehny ansaitakseen ton...=).

Jontte oli tosiaan HAWT, Helsinkikin oli siisti, hotelli hyvässä kunnossa ja löysin uudet housut, mikä on aina plussaa. Nyt pitäis vaan saada potkittua itteään perseeseen sen verran, että laittais kaikki tavarat pinkkaan ja rinkkaan, ja siivois. Sit vois vaan panikoida ja harjotella kanjeja DS:llä. Netistä löyty siihen tarkotukseen aika sopiva ohjelma nimeltään "Tadashii Kanji Kaki To Rikun". Japanilaisille skideille tarkotettu DS-peli kanjien oppimisen helpottamiseks. Mikä kertoo jotain ulkoasusta, mutta silti ne harjotukset on tosi hyödyllisiä, ja toivoa on, että jotain jää jopa päähän. Lentokoneessa on sit aikaa kertailla kielioppia yms, koska tuskin saan siellä kauheena nukuttua.

Koitan takoa kanjeja päähän junassa.

Mutta nyt pitää mennä taas kattelemaan josko saisin hieman lisää kamaa kokoon ja oikeesti jotain hyödyllistäkin aikaan.
Mata ne.